Vanajanlinna, teemana pulpetista pilveen.
Teemu Arina aloittaa aiheella Cloud Learning, organisaatioiden oppiminen verkossa. Mitähän sekin pitää sisällään? Internet on täynnä roskaa, mutta se on myös täynnä jalokiviä. Kohta ei enää lähetetä ihmisiä täydennyskoulutukseen, vaan oppiminen on osa työtä. Se voi olla videoiden katsomista YouTubesta, blogien seuraamista, sisältöjen hakemista internetistä.
1980-luku -verkot, 1990-luku – World Wide Web, 2000-luku – Web 2.0, 2010-luku – Pilvi. Tulevaisuus on mobiili. Laite tunnistaa käyttäjän ja hänen tarpeensa ja ohjelmistot osaavat räätälöidä palvelut käyttäjän mukaan. On aika nousta kapinaan organissatiotiden it-osastoja ja tietohallintoa vastaan, enää ei voi olla vakioituja työasemia. Kukaan ei voi määritellä sitä, mihin tietoon sinulla on oikeus.
Voidaanko tietokonetta ohjata ajatuksen voimalla? Miten päästään eroon aikaa vievistä rutiininomaisista arkitoiminnoista ja säästää se aika olennaiseen, oppimiseen tai sosiaalisen verkoston luomiseen.
Tee sun työtä rakkaudella, niin opit. Tämä oli Teemun sanoma.
Seuraavaksi Ari Lampela Googlesta. Love the Data on yksi Googlen periaatteita. Vaikka Googlella on paljon palveluita, edelleen tiedonhaku on tärkein. Olen samaa mieltä Arin kanssa, että pilvipalvelut tarjoaa uuden tavan viestiä ja erityisesti jakaa dokumentteja. If it ain’t broken, don’t fix it ei välttämättä sovikaan pilvipalveluihin. Meidän tulee osata ajatella asioita uudella tavalla. Vanhojen toimintatapojen siirtäminen uuteen välineeseen ei onnistu, vaan koko toimintakulttuuri on muutettava.
Data is new forest, Ruotsissa sekin on meitä vihreämpää. Osataanko meillä hyödyntää osaamista tarpeeksi? Miksi IT-hankkeista onnistuu vain 30 %?
Googleplussan ikäraja tällähetkellä 18, mutta muutosta harkitaan.
A great wind is blowing and that gives you either imagination or a headache. Sanoi Katariina suuri. Semmonen oli Lampela.
Olli Niemi, oppiminen eri tiloissa. Väittää olevansa kuin kala kuivalla maalla täällä twiittaajien ja someilevien ihmisten keskellä. Miten osataan rakentaa yliopistokampukset siten, että ne kiinostavat sekä tutkijoita että opiskelijoita? UniverCity.
Työpaikat muuttuvat, työt muutuvat, new WOW, Way of Working. Ei enää pieniä yhden ihmisen koppeja, vaan yhteisiä isoja työskentelytiloja, joissa voidaan verkostoitua ja jakaa työtä.
Microsoftin Marianna Nieminen kertoo siitä, miten Microsoft muutti remontin myötä myös työtapoja, miten kalustuksella voidaan muuttaa toimintakulttuuria. Läsnätyö.
Antti Vuento Roisto Oy:stä, oppimisympäristöt ja identiteetti. 21-vuotias on kuluttanut 10 000 tuntia koulun penkillä. Miksi me määrittelemme itsemme julkisten tilojen avulla, mutta ei koulujen? Mikä on meidän identiteetti ja miksi tarvitaan anonymiteettiä? Pseudonymiteetti, identiteetti vaihtuu kontekstin mukaan. Khan academy, tavoitteena tehdä yksi globaali koulu?
Digitalkoot, Ville Miettinen, Microtask Oy. Crowdsourcing, joukkoistaminen. Siitä hyvä esimerkki on Wikipedia. Muita: WreckaMovie, 99 designs, AudioDraft, iStockphoto, taskrabbit. Goldfinding on aika mielenkiintoinen, ihmiset voivat ”ulkoistaa” esim. World of Warcraftin pelaamisen työpäivien ajaksi, jotta oma hahmo kehittyisi myös silloin. Kiinalaiset pelaavat puolestasi ja viikonloppuna voit taas itse jatkaa pelaamista. On kuulemma miljoonabisnes. Muutamassa vuodessa kaikki palvelut löytyvät pilvestä.
Sitäkään en tiennyt, että kun sinun täytyy jollekin verkkosivulle rekisteröityessäsi tunnistaa kaksi sanaa ja kirjoittaa ne kenttään, teet samalla ilmaista työtä mm. lomakelukijoille. Toinen sana kuuluu tunnistautumiseen, toinen on sellainen sana, joka on jossakin lomaakkeessa oleva tuntematon sana. Kun tarpeeksi monta ihmistä kirjoittaa sen tietyllä tavalla, sana tunnistetaan ja jokin käsin kirjoitettu lomake voidaan kirjoittaa digitaalisesti. Tätä varten on Suomessa tehty pelejä, joissa sanoja täytyy tunnistaa. Nämä tunnistetut sanat sitten muutetaan sanoiksi ja digitoidaan.
Viimeisenä Keynote-puhujana tänään keskiviikkona on Maija-Riitta Ollila. Tunteet, intuitio ja huumori ovat sellaisia asioita, joita kone ei osaa. Deteritorialisation, paikkariippumattomuus. On sama missä päin maailmaa, missä kulttuurissa elämme, meillä on mahdollisuus saada yhteys toisiimme. Edellyttäen että meillä on tietoliikenneyhteys ja yhteinen kieli. Luomuläsnäolo?
Typerintä maailmassa on toimia samoin kuin ennen ja uskoa, että toiminnan seuraukset ovat tällä kertaa erilaiset.
Milloin turvallisuudentunteen tavoittelu tuhoaa todellisen turvallisuuden rakentamisen?
Tämän päivän lopuksi sopiva kiteytys Ollilalta: Kun harjoitamme kiitollisuutta päivittäin, kohta on yhä enemmän, mistä olla kiitollinen.
Itselläkin oli tuo Vanajanlinna allakassa, vaan lähtemättä jäi. Hyvä kun sie menit. Olen kyllä samaa mieltä noiden herrojen kanssa siitä, että valintojen suhteen tietotekniikka tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän henkilökohtainen juttu. Saa nähdä, miten se näkyy koulussa, mutta tilanteenhan pitäisi olla se, että yhdellä voi olla älykännykkä, toisella Macair, kolmannella Windows-notebook ja jollakin joku tablettikone jne. Opetustoimen valintojen ei pitäisi rajoittaa tuota.
Kuitenkin, tällä hetkellä tietty yhdenmukaisuus helpottaa käytännön arkea ainakin kouluttajan näkökulmasta: edelleenkin meillä on massa opettajia, jotka eivät hallitse minkäänlaisen sosiaalisen median hyödyntämistä opetuksessa, ja tuon porukan mukaan saamisessa selkeät linjat täydennyskoulutuksessa helpottavat asiaa huomattavasti.
Harmi, kun ei tullut puheeksi. Olis ollut kiva, kun olisit täällä jakamassa näitä ajatuksia. Paljon ajatuksia nimittäin herää.